Otsikon aihe on varmaan yksi niistä, joista on eniten väännetty kättä viime aikoina. Edelleen voi bongata tyytymättömiä kommentteja siitä, kuinka ihmisiä ärsyttää että laatiksessa sakotetaan sekakisaamisesta. Jasny kirjoittikin asiasta aiemmin jo hyvän postauksen, mutta haluan jälleen puuttua aiheeseen.
Monta kertaa olemme perustelleet laatiksen tiukkaa linjaa realismilla. Yhtä monta kertaa joku alkaa huudella vanhaa tuttua "hei, tää on vaan virtuaalimaailma" -kommenttiaan. Kyseisen kommentin huutelijat voisivatkin tästä lähtien hetken miettiä suhtautumistaan GP-shettiksiin, tai vielä paremmin GP-shireihin. Miltä kuulostaisi samaan aikaan risuestelaukoissa kilpaileva ja 160cm esteratoja hyppäävä englannintäysiverinen?
Aiemmassa postauksessa Jasny tiivisti asian hyvin: "Oikeassa elämässä fakta on, ettei viisikäyntinen saddlebred kilpaile vakavasti esteillä. Hevosen laukka on epäpuhdas, askelien sovitus haastavaa ja tekniikka toivoton. Myöskään ylväs asento ei täsmää normeihin ja fysiikka ei riitä. Täysillä askellajeihin painottavan saddlebredin kanssa tosissaan esteitä/koulua kilpaileminen on sama asia kuin käyttäisi laukkahevosta samoissa lajeissa."
Vakavissaan kilpaileva saddle seat -hevonen on koulutettu nimenomaan saddle seatia varten. Jos hevonen on koulutettu näyttäväksi korkea-askeliseksi park-hevoseksi, ei siitä millään ilveellä saa seuraavalle päivälle rentona kulkevaa kouluratsua. Sama pätee kaikkiin rotuihin, ei vain saddlebrediin. Tennessee walkerit ovat vielä täysin oma luokkansa, sillä kyseisen rodun edustajilta harvemmin löytyy edes ravia (aiheeseen voi tutustua tarkemmin Ionicin blogista löytyvien tekstien avulla).
Reaalimaailmassa ei ole mahdollista, että hevonen kilpailee korkeaa koulua ja saddle seatia menestyksekkäästi samaan aikaan. Saddle seat -hevoselta ei löydy kouluratsastuksen vaatimia askellajeja. Asiaa havainnollistan seuraavien videoiden avulla. Roduksi on tällä kertaa valittu friisiläinen.
Videolla esiintyy siis kouluratsastuksessa kilpaileva Prix st Georges-tasoinen friisiläinen (videon luokan tasosta en osaa sanoa). Kiinnittäkää huomiota askellajeihin ja siihen, miten hevonen ne suorittaa ja miltä se näyttää.
Tässä näemme videon friisiläisistä english pleasure -luokassa. English Pleasuressa ei niinkään keskitytä näyttävyyteen, mutta selkeä ero on nähtävissä.
Otetaan vielä yksi esimerkki verrattavaksi kouluratsastusvideoon:
Tällä videolla esiintyy park-luokassa kilpailevia friisiläisiä. Park keskittyy eritoten hevosen näyttävyyteen ja askelten korkeuteen. Tätä verrattaessa aiempaan kouluratsastusvideoon ero on vielä selkeämpi.
Toivon mukaan kaikki näkevät nyt, miksi emme hyväksy sekakisausta saddle seatin ja vaativien luokkien suhteen. Haluamme pitää asiat edes jossain määrin realistisina ja jos totta puhutaan, niin helpoissa luokissa kilpailun salliminen on jo myönnytys. Mikäli vetäisimme yltiörealistista linjaa, ei laatiksessa hyväksyttäisi edes niitä.
ARJ-laatuarvostelussa hyväksytään sekakisaus helpoissa koululuokissa (enintään HeA, joka sekin alkaa olla jo äärirajoilla) ja matalilla esteillä, ei missään nimessä yli 60cm.
